19.7.–19.8.2023 🌤️ Solar Noon 🌤️ Taattisten tila
🌤️
19.7.–19.8.2023 🌤️ Solar Noon 🌤️ Taattisten tila 🌤️
Taiteilijat
Taru Happonen, Venla Helenius, Marianna Henriksson, Minjee Hwang Kim, Laura Jantunen, Liisa-Irmelen Liwata, Milka Luhtaniemi, Jaakko Pietiläinen, Elina Vainio
Kuraattori
Riikka Thitz
Englanninkielisten tekstien oikoluku: Kaitlyn D. Hamilton
Tuotanto: i dolci ry yhteistyössä Taattisten tilan ja TUO TUOn kanssa
Tukijat: Taiteen edistämiskeskus ja Koneen Säätiö
Kiitos: Saskia Suominen ja Arte ry / Titanik residenssiasunnosta Turussa
Valokuvat: Aukusti Heinonen
Artists
Taru Happonen, Venla Helenius, Marianna Henriksson, Minjee Hwang Kim, Laura Jantunen, Liisa-Irmelen Liwata, Milka Luhtaniemi, Jaakko Pietiläinen, Elina Vainio
Curator
Riikka Thitz
Proofreading in English: Kaitlyn D. Hamilton
Production: i dolci in collaboration with Taattisten tila and TUO TUO
Supported by: Arts Promotion Centre Finland and Kone Foundation
Thank you: Saskia Suominen and Arte / Titanik for the residency appartment in Turku
Photographs: Aukusti Heinonen
Exhibition map and artwork info
Paljastuma 🌤️ Outcrop
🪨
Paljastuma 🌤️ Outcrop 🪨
Solar Noon -näyttelyn nimi viittaa astronomiseen keskipäivään eli hetkeen, jolloin aurinko on korkeimmillaan taivaalla. Se ei vastaa kellon näyttämää keskipäivää, sillä tarkka astronomisen keskipäivän hetki vaihtelee vuoden mittaan auringon epätasaisen liikkeen vuoksi. Myös maantieteellinen sijainti aikavyöhykkeellä vaikuttaa keskimääräisen puolenpäivän hetkeen.
Ihmisyhteisöt ovat muodostaneet erilaisia seuraamisen ja mittaamisen järjestelmiä tehdäkseen ajan kulun käsitettäväksi ja järjestettäväksi. Teollistumisen myötä länsimaissa siirryttiin seuraamaan auringonkierron tai tehtävään käytetyn ajan sijaan kelloon perustuvaa aikaa. Tunteihin, minuutteihin ja sekunteihin jaettu täsmällinen käsitys ajasta ei kuitenkaan pysty välittämään maailmassa olemisen kokemuksen polyfonisuutta, sen loputtomien samanaikaisuuksien tuntuja ruumiissa.
Geologi Marcia Bjornerud on kirjoittanut ajasta tietoisena olemisen tavasta (timefulness), jossa planeettamme lukuisat eri aikakaudet ovat läsnä samanaikaisesti. Tällöin ihminen tuntee oleskelevansa yhden, nyt-hetkessä läsnä olevan paikan sijaan moni-paikassa, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat “käsinkosketeltavasti läsnä kallioissa, maisemassa, pohjavedessä, jäätiköissä ja ekosysteemeissä”. Bjornerudin mukaan moniaikainen maailmankuva voisi siirtää maailmassa olemisen kokemuksen painopistettä. Elämän rajallisuuden murehtimisen sijaan ihmisen eliniän tulisi täyttyä sen aikana koettavissa olevan, rikkaan kokemusten kirjon arvostuksesta, tietoisena sen samanaikaisesta pienuudesta ja merkityksellisyydestä.
Taattisten tilan maisemassa vaikuttavat lukuisat kulttuuri- ja luonnonympäristön kerrostumat. Vanhan ratsutilan dokumentoitu historia yltää 1500-luvulle saakka, ja aivan sen lähistöllä sijaitsee pronssikautisia hautaröykkiöitä. Tilan rakennukset lepäävät paksujen, jopa kymmeniä metrejä syvien savikoiden päällä. Ne ovat muodostuneet 9 000 vuoden aikana viimeisimmän jääkauden jälkeisen maankohoamisen myötä, joka jatkuu hiljalleen edelleen. Alueen maasto on vanhaa merenpohjaa, jonka kalliomäet nousivat ensimmäisinä merenpinnan yläpuolelle ja savi valui niiden syvänteisiin. Bjornerudia mukaillen jokainen alueen paljastuma - paljas tai hyvin lähellä maanpintaa esiintyvä kallio - on portaali johonkin aiempaan maailmaan. Nykyhetkessä tiivistyvät hiljalleen tulevat, muodoltaan vielä arvaamattomat paljastumat.
Solar Noon -näyttelyn teokset asettuvat planetaaristen ja inhimillisten prosessien muokkaamaan maisemaan. Teosten erilaiset materiaalit, rytmit ja toistot muodostavat kesäkuukauden ajaksi yhden juonteen paikan loppumattomaan liikkeeseen. Aika virtaa ruumiiden läpi musiikin värähtelyssä, muovin äärettömyydessä, peruskallion syvyydessä ja perhosten tanssissa.
Näyttely on omistettu Anna Vihmalle (1980–2022), joka piti männyn tuoksusta, lampaankäävistä ja lämpimästä kalliosta pepun alla.
Riikka Thitz, kuraattori
The name of the exhibition, Solar Noon, refers to the moment when the Sun passes a location's meridian and reaches its highest position in the sky. It does not correspond to the 12:00 moment shown by the clock, as the exact moment of solar noon varies as the Earth's rotation and its movements in relation to the Sun are not a constant. The geographical location in a time zone also affects the moment of the average noon.
Human communities have formed different tracking and measuring systems to make the passage of time comprehensible and organised. With industrialisation, the Western world began to follow a time based on the clock instead of the solar cycle or task-based time. However, the precise understanding of time divided into hours, minutes and seconds cannot convey the polyphony of the experience of being in the world, the feeling of its endless simultaneity in the body.
Geologist Marcia Bjornerud has written about developing a habit of timefulness, a feel for the numerous different eras of our planet that are present simultaneously. It is not a feeling of living in a place but many places, where the past, present and future are "palpably present in rocks, landscapes, groundwater, glaciers and ecosystems". According to Bjornerud, a polytemporal worldview could shift the focus of the experience of being in the world. Instead of worrying about the finiteness of life, one might appreciate the rich spectrum of lived experience, simultaneously aware of one’s unicity and cosmic insignificance.
Several layers of natural and cultural environments are active in the landscape of Taattisten tila. The documented history of the old riding stables goes back to the 16th century, and Bronze Age burial mounds can be found close by. The farm's buildings rest on a ground of thick clay, up to tens of metres deep, formed over the course of 9,000 years by the post-glacial land uplift which slowly continues. The area's terrain is an old seabed whose rocky hills were the first to rise above sea level before the clay flowed into their depressions. To paraphrase Bjornerud, every outcrop in the area - a visible exposure of bedrock at the surface of the Earth - is a portal to an earlier world. In the present moment, the outcrops to come, still unpredictable in form, are coming together.
The works of the Solar Noon exhibition settle in a landscape shaped by planetary and human processes. During one summer month, the different materials, rhythms and repetitions of the works form a layer unto the endless movement of the place. Time flows through bodies within the vibration of music, the infinity of plastic, the depth of bedrock and the dance of butterflies.
The exhibition is dedicated to Anna Vihma (1980–2022), who liked the scent of pine, Sheep Polypores and a warm rock under her butt.
Riikka Thitz, curator
Taiteilijat ja teokset 🌤️ Artists and artworks
🦋
Taiteilijat ja teokset 🌤️ Artists and artworks 🦋
Taru Happonen
Mother of pearl
Honey
Algae lugn
Natural causes
Pinctada 1
Pinctada 2
Kuuden teoksen sarja muodostuu laajennettua maalaustaidetta edustavista veistoksista, joiden materiaalit sisältävät mineraalihartsia, akryylimaalia, epoksia, helmiäispigmenttiä ja metallia. Teoksissa orgaaninen – hyönteisiä, kasveja tai mereneläviä muistuttava – muotokieli kietoutuu yhteen synteettisten materiaalien kanssa.
Taiteilijasta
Taru Happonen on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hän tarkastelee teoksissaan ympäristöä ja eliöitä mikroskooppisen läheltä ja kaukaa kosmisesta mittakaavasta. Tarkastelu on lempeää – eri lajien, materiaalien ja ympäristöjen samanvertaista kunnioittamista ja ihmettelyä. Teoksissa eri kuviot, muodot ja materiaalit muodostavat linkkejä toisiinsa. Ne korostavat elämän yhtenäisyyttä, jatkuvuutta ja syvän ajan kerrostumia. Happonen on valmistunut maisteriksi vuonna 2023 Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta. Hänen työskentelyään tukevat Paulon Säätiö ja Suomen Kulttuurirahasto.
Instagram @taruhapponen
www.taruhapponen.com
The series of six works consists of sculptures representing expanded painting; materials include mineral resin, acrylic paint, epoxy, pearlescent pigment and metal. In the works, an organic expression – reminiscent of insects, plants, or marine life – is intertwined with synthetic materials.
About the artist
Taru Happonen is a visual artist living and working in Helsinki. In her works, the environment and organisms are examined up close from a microscopic point of view and far away from a cosmic scale. The examination is gentle - equal respect and wonder is given to different species, materials and environments. In the works, different patterns, shapes and materials form links to each other. They emphasise the unity of life, continuity and layers of deep time. Happonen graduated in 2023 with a Master’s degree from the Academy of Fine Arts Helsinki. Her work is supported by the Paulo Foundation and Finnish Cultural Foundation.
Instagram @taruhapponen
www.taruhapponen.com
Venla Helenius ja Milka Luhtaniemi
Kuulokuu / Hearing Moon
Kuulokuu on teos, joka on muodoltaan kuin paperille printattu filmirulla kymppikuvia tai aukilevitetty runokirja. Se on kahdelle pitkälle paperikaistaleelle venytetty kesävuorokausi. Halusimme seurata vuorokauden rytmejä ja sen suuria kaaria sekä pieniä hypähdyksiä. Keskikesän valo välkkyy peilissä, häikäisy levittyy ääniin; veden kuohu ja veden alla hiutuva korva ottavat ne vastaan.
Teoksen nimi viittaa kuun kuuntelemiseen. Kuunteleminen laajenee äänen kuuntelemisen yli; teoksen logiikassa silmät, kädet ja korvat osallistuvat kuulemisen tapahtumaan. Olimme kiinnostuneet kesän kiivaista liikkeistä, jotka virtaavat mielentiloissa ja luonnossa, joiden sisällä tapahtuu erilaisia hajoamisia ja tiivistymisiä.
Runo on Milka Luhtaniemen kirjoittamaa ja valokuva Venla Heleniuksen, teoksen konseptointi ja dramaturgia on yhteistä työtä.
Taiteilijoista
Milka Luhtaniemi on runoilija, monialainen taiteilija ja dramaturgi, joka tekee esityksiä, näyttelyitä, kirjoja sekä keskusteluja. Hän on kiinnostunut siitä, miten runous muuntaa ja muotouttaa aikaa, kokemusta ja ainetta. Luhtaniemi on valmistunut maisteriksi Teatterikorkeakoulun dramaturgian koulutusohjelmasta 2020.
Venla Helenius on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee liikkuvan kuvan, valokuvan sekä installaation menetelmin. Teoksissaan Helenius tapailee fiktiivisen ja dokumentaarisen rajapinnoilla. Häntä kiinnostaa vuotava fiktio, nyrjäytetty narraatio sekä rönsyilevä ja kuriton kerronta. Helenius on valmistunut Aalto-yliopistosta (2018) sekä Kuvataideakatemiasta (2022).
Instagram
@milkaluhtaniemi
@heleniusvenla
The Hearing Moon is a piece whose form is like a film roll series of 10x15 photographs printed on paper or a sprawling book of poetry. It’s a summer day stretched out on two long strips of paper. We wanted to follow the rhythms of a day and its long arcs and small bounces. The light of a summer’s day sparkles in the mirror, the dazzle extends into sound; the foamy water and the dwindling ear underwater receive them.
The name of the piece refers to an act of listening to the moon. The notion of listening means more than listening to sound; eyes, hands and ear all participate in listening within the logic of the piece. We were interested in the intense movements of summer which ebb and flow in mental states and nature, within which disintegrations and condensations happen.
The poem is written by Milka Luhtaniemi and the photography by Venla Helenius, the concept and dramaturgy of the piece was a shared effort.
About the artists
Milka Luhtaniemi is a poet, multidisciplinary artist and dramaturg who makes performances, exhibitions, books and conversations. She is interested in how poetry can form and transform time, experience and matter. Luhtaniemi holds an MA degree from dramaturgy in Theatre Academy (2020).
Venla Helenius is a visual artist from Helsinki who works with moving image, photography and installation. Helenius' work operates between fictional and documentary narration. She is interested in leaky fiction, twisted narration and sprawling and unruly storytelling. She holds a Master of Arts from the Aalto University (2018) and from the Academy of Fine Arts of Uniarts Helsinki (2022).
Instagram
@milkaluhtaniemi
@heleniusvenla
Marianna Henriksson
Kimpoiluja
Esitys koostuu kahdesta osasta: noin 45 minuutin mittaisesta resitaalista, johon mahtuu suurempi yleisö sekä noin 10 minuutin mittaisista kohtaamisista, joihin voi osallistua 1-2 henkeä kerrallaan.
Vaihtelu äänten jännitteiden ja purkausten välillä, erilaiset vaihtelut nousevien ja laskevien linjojen välillä, erilaiset äänten kimpoilut ovat syinä niille erilaisille voimille, jotka vetävät sydäntä magneettisesti puoleensa. - -
Näiden liikahdusten myötä henki ajoittain puristuu kasaan, sitten taas hellittää levälleen, hellittää ja jännittyy vuorotellen.
(Athanasius Kircher, 1650)
Cembalisti Marianna Henrikssonin esityksessä 1600-luvun musiikki ja uusi musiikki virtaavat yhteen. Marianna soittaa ja puhuu vuosisatoja vanhoista teorioista, joissa musiikki sitoo ihmiskehon maailmankaikkeuteen: Boethiukselta periytyvästä musica mundana / musica humana / musica instrumentalis -käsityksestä sekä musiikin kyvystä liikuttaa ruumiinnesteitä ja elonhenkiä. Sanoittaminen kutsuu kokemaan cembalon äänen värähtelyn läheltä. Vuosisatoja vanha musiikki soi tässä ajassa, yhtenä ajan kerrostumana. Ajan kulku on liikettä, joista musiikki on yksi - se ei ole absoluuttista vaan heilahtelee ja läpäisee ruumiit.
Esityksessä on mukana mm. Frescobaldin, Rossin, D’Anglebertin ja Virtaperkon musiikkia.
Resitaali
La 5.8. klo 19, liput 8 euroa.
Kohtaamiset
La 5.8. klo 11.00 / 11.20 / 11.40 / 12.00 / 12.20 / 14.00 / 14.20 / 14.40 / 15.00 / 15.20
Su 6.8. at 11.00 / 11.20 / 11.40 / 12.00 / 12.20 / 12.40
Kohtaamisiin on vapaa pääsy.
Taiteilijasta
Cembalisti Marianna Henriksson opiskeli Sibelius-Akatemiassa (MuM 2010) ja Berliinin Universität der Künstessä (Konzertexamen 2012). Hän on esiintynyt useiden yhtyeiden jäsenenä ja solistina sekä Suomessa että ulkomailla. Vuoden 2023 alusta hän toimii Suomalaisen barokkiorkesterin taiteellisena suunnittelijana. Henriksson työskentelee mielellään useiden musiikinlajien ja taiteidenvälisyyden parissa. Henrikssonin yhteistyö koreografi Anna Mustosen kanssa palkittiin esittävän taiteen valtionpalkinnolla 2018.
Henrikssonin monipuoliseen muusikon työhön ovat tähän mennessä kuuluneet myös esimerkiksi uuden cembalomusiikin kantaesitykset ja -levytykset, kansanmusiikkisovitukset, breakdance-shown maailmankiertueelle osallistuminen sekä soittaminen oopperaproduktioissa Monteverdistä Stravinskyn kautta Saariahoon. Henrikssonin taiteellista työskentelyä tukee vuonna 2023 Jenny ja Antti Wihurin rahasto.
www.mariannahenriksson.com
The performance consists of two parts: ca. 45-minute recital, which can accommodate a larger audience, and ca. 10-minute encounters, in which 1-2 people can participate at a time.
The variation between tensions and discharges of sounds, the different variations between rising and falling lines, the different pulsations of sounds, are all causes for the different forces which magnetically attract the heart. - -
With these movements, the spirit is sometimes squeezed together, then it loosens again, relaxes and tenses up alternately.
(Athanasius Kircher, 1650)
In the performance of harpsichordist Marianna Henriksson, music from the 17th century and new music flow together. Marianna plays and talks about centuries-old theories in which music binds the human body to the universe: Boethius’ concept of musica mundana / musica humana / musica instrumentalis and the ability of music to move body fluids and life spirits. The performance invites you to experience the vibration of the harpsichord's sound up close. Centuries-old music plays in this moment - one sheet among myriad layers of time. The passage of time is movement, of which music is one - it is not absolute but oscillates and permeates bodies.
The performance includes music e.g. by Frescobaldi, Rossi, D'Anglebert and Virtaperko.
Recital
Sat 5.8. at 19:00. Tickets 8 euros.
Encounters
Sat 5.8. at 11:00 / 11:20 / 11:40 / 12:00 / 12:20 / 14:00 / 14:20 / 14:40 / 15:00 / 15:20
Sun 6.8. at 11:00 / 11:20 / 11:40 / 12:00 / 12:20 / 12:40
Admission to the encounters is free.
About the artist
Harpsichordist Marianna Henriksson studied at the Sibelius Academy (Master of Music 2010) and the Universität der Künste in Berlin (Konzertexamen 2012). She actively performs both as an ensemble member and as a soloist. She has performed with renowned ensembles, conductors and chamber music partners, like European Union Baroque Orchestra, il Pomo d’oro, Les Ambassadeurs, Helsinki Baroque Orchestra and Finnish Baroque Orchestra. Since January 2023, she works as the artistic planner for FiBO. Marianna enjoys both combining different genres of music as well as exploring interdisciplinary projects. Her work with Finnish choreographer Anna Mustonen was awarded the Finnish State Prize for performing arts 2018.
Her versatile harpsichord career includes world premieres of new music for harpsichord, arrangements of folk music, a world tour of a breakdance show, as well as opera productions ranging from Monteverdi to Stravinsky and Saariaho. In 2023, her work is supported by Jenny and Antti Wihuri Foundation.
www.mariannahenriksson.com
Minjee Hwang Kim
Sequence
Inspiraatio Sequence-teokseen syntyi 1990-luvun japanilaisen manga-sarjakuvan Cardcaptor Sakura korealaisesta versiosta. Halusin luoda hyvin pienen väreen käsittämättömään aikaan, rajattomaan valtamereen lisätyn ensimmäisen sadepisaran, ja hiljaiset hetket, hiljaiset ruumiit ja hiljaiset rakkaudet..., siitä huolimatta läsnä.
Taiteilijasta
Minjee Hwang Kim on Soulissa syntynyt ja Helsingissä asuva eteläkorealainen kuvataiteilija. Hän on kiinnostunut siirtolaisuudesta, sukupolvien välisestä traumoista ja patriarkaalisesta elinpiiristä. Kim luo teoksissaan narratiivia, joka perustuu häneen itseensä ja hänen psykologiseen ja fyysiseen paikkaansa suhteessa sisäiseen ja ulkoiseen maailmaan. Hän on valmistunut kandidaatiksi Korean kansallisesta taideyliopistosta ja maisteriksi Kuvataideakatemiasta Helsingistä.
Instagram @minjee.grasshopper
www.minjee-hwang-kim.com
Sequence is inspired by the Korean adaptation of the 90s Japanese manga Cardcaptor Sakura. I wanted to create a very small ripple in the Time Unperceivable, the first raindrop added to the boundless ocean, and the quiet moments, the quiet bodies, and the quiet loves…, nonetheless present.
About the artist
Minjee Hwang Kim is a visual artist from Seoul, South Korea and based in Helsinki, Finland. Her interest lies in emigration, intergenerational trauma, and patriarchal landscape. Through the works, Kim creates a narrative based on herself and her psychological/physical place in relation to the inner/outside world. She holds a BFA from the Korea National University of Arts and MFA from the Academy of Fine Arts of Uniarts Helsinki.
Instagram @minjee.grasshopper
www.minjee-hwang-kim.com
Laura Jantunen
~
A U
M A A (ilma)
H A J A a N T U N ee N a
Ajattelen ryijyn tilallisena ja toiminnallisena esineenä, joka keskustelee olemassaolonsa kautta paikan kanssa. Ryijyt saavat uuden viitekehyksen osana hiljentyvää maalaismaisemaa. Valitessani teosten ripustuspaikkoja etsin viljasiilosta piiloja, välejä ja katveita. Ajattelin, että jokin niin mahtipontinen kuin ryijy voi olla myös sivussa tai hämärässä, eikä sen tarvitse olla nostettu arvokkaan esineen asemaan huoneen keskeisimmälle paikalle. Samalla minua hihityttää ajatus ryijyyn tuftattujen runojen keskustelusta ripustuspaikkansa kanssa. Mitä juuri tämä runoryijy tähän kohtaan ripustettuna sanoo teoksen katsojalle?
Alunperin runoryijyt olivat osa tanssia ja ryijyjä yhdistävää teosta Keltanen (2020). Ryijyjen runot ovat Milka Luhtaniemen kirjoittamia Keltanen-teosta varten.
Taiteilijasta
Laura Jantunen on koreografi ja monialainen taiteilija, joka työskentelee koreografina, tanssijana ja tekstiilitaiteilijana. Tällä hetkellä häntä kiinnostavat intiimiys, outous, idioottius, puutarhanhoito ja empatia. Jantunen on valmistunut koreografian maisteriksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta.
Instagram @soft_art_by_laura_nen
www.lauranen.com
I think of the rya rug as a spatial and functional object that discusses with a place through its existence. Rya rugs receive a new frame of reference within the quieting rural landscape. When choosing places to hang the works, I looked for hiding places, gaps and shaded areas. Something as grandiose as a rya rug can also be aside or in the shadows, it doesn't have to be placed in the centre of the room as a valuable object. At the same time, I am amused by the idea of a conversation between the poems tufted in the rya rug and their hanging place. What does this particular poetry rya hanging in this place say to the viewer?
The poetry ryas were part of the work Keltanen (2020) combining dance and rya rugs. The poems in the rya rugs were written by Milka Luhtaniemi for the work Keltanen.
About the artist
Laura Jantunen is a choreographer and multidisciplinary artist based in Vantaa, Finland. She works as a choreographer, dancer and textile artist. At the moment she is interested in intimacy, oddness, idiocy, gardening and empathy. Jantunen has a Master's degree in choreography from the University of Arts Helsinki.
Instagram @soft_art_by_laura_nen
www.lauranen.com
Liisa-Irmelen Liwata
Maisemissa I
Maisemissa II
Teokset ovat hetkiä olomuodon liukumisesta toiseksi. Hetkiä, jolloin seuraava olomuoto voi löytyä sedimenttien kerrostumasta. Fossiloituneena muistona ajasta, jona ihminen sulautui osaksi paikkaa.
Teoksissa olen ajatellut ihmisen ja paikan yhteenkietoutuneisuutta liukuvine figuurein ja kivien muotojen painaumina savessa. Teokset ovat tehty eri värisiä savia kerrostamalla, mikä vie ajatukset sedimenttien kerrostumiin. Olen pohtinut ihmisen ja paikan muotojen yhteenkietoutumisen kautta elämän kiertokulkua ja maatumista, jossa ihminen hiljattain sulautuu osaksi ympäristöä. Tässä syklissä ihminen on lopulta pieninä partikkeleina kaikkialta osallistuen ikuisesti uuden elämän syntyyn.
Taiteilijasta
Liisa-Irmelen Liwata on suomalais-kongolainen kuvataiteilija, jonka työskentelee Helsingissä. Teoksissaan hän käsittelee kehon, maan ja kielen välisiä yhteyksiä. Useiden kulttuurien risteyskohdassa kasvaneena ihmisenä hän on kiinnostunut tutkimaan tuota kohtaa, jossa oleminen on limittynyttä. Tällä hetkellä Liwata opiskelee kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiassa. Hän on myös valmistunut taiteen kandidaatiksi Aalto-yliopistosta (2019).
Instagram @liwata
www.liisairmelenliwata.com
The works represent moments when a being transforms into something else. Moments when the next state of being can be found in the layered sediments. As a fossilised memory of the time when a person became one with the place.
In the works, I have thought about the intertwining of person and place through sliding figures and imprints of stone shapes in clay. The works are made by layering clays of different colours, reminiscent of the sedimentary layers. Through the interweaving of the forms of person and place, I have been thinking about the cycle of life and decay, where a person slowly merges into a part of the environment. At the end of this cycle, a person becomes small particles everywhere, forever participating in the birth of new life.
About the artist
Liisa-Irmelen Liwata is a Finnish-Congolese visual artist based in Helsinki, Finland. In her works she discusses the connections between body, land and language. As a person who has grown up at the intersection of several cultures, she is interested to explore the point where one’s being is interlaced. At the moment Liwata is studying for a Master's degree at the Academy of Fine Arts, Helsinki. She also holds a BA degree from Aalto University (2019).
Instagram @liwata
www.liisairmelenliwata.com
Jaakko Pietiläinen
Mikä nousee ja ei koskaan laske / What goes up and never comes down
Teoksessa Mikä nousee ja ei koskaan laske kyyneleet valuvat lakkaamatta vain valuakseen yhä uudelleen. Kyyneleet valuvat silmistä kaivon vedeksi ja kaivosta takaisin silmiin kyyneleiksi. Teos pohtii toiston ja ainutkertaisuuden välistä suhdetta. Toisto tekee ainutkertaisuuden käsitettäväksi ja ainutkertaisuus toiston mielekkääksi.
Kyyneleet ovat osa ihmisen nesteaineenvaihduntaa, mutta niiden merkitykset ylittävät muut ruumiinnesteet. Surun, ilon tai pettymyksen kyyneleet ovat sosiaalisesti ja affektiivisesti joka kerta ainutkertaisia vaikka tulevat tietysti aina uudelleen.
Niiden rooli aineenvaihdunnassa toimii myös metaforana taiteelle: maailmankaikkeuden metaboliassa taide on kyynel.
Teoksen nimi on arvoitus, jonka vastaus on ihmisen ikä. Kokemuksessa elämä pakenee sen vääjäämätöntä kiertävää kulkua, jossa kaikki mikä joskus menee ylös, tulee myös alas ja jossa ihminen syntyy maasta vain palatakseen sinne takaisin.
Taiteilijasta
Jaakko Pietiläisen teokset koostuvat videoista, veistoksista, installaatioista, performansseista ja lavastuksista, joiden avulla hän tutkii erilaisia huokoisia asioita, kuten aikaa, muistia, valtaa ja ruumista. Pietiläisen teokset ovat usein paikka- ja/tai tilannesidonnaisia, ja ne operoivat todellisuuden ja fiktiivisten narratiivien välisellä vuorovaikutuksella. Kapitalistinen teknologia ja sen tiedostamattomat vaikutukset kieleen, tietoon ja havaintoon ovat toistuvia teemoja Pietiläisen teoksissa. Helsingissä työskentelevä Pietiläinen on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta. Hänellä on myös kaksi kandidaatin tutkintoa Aalto-yliopistosta.
Instagram @jaaakko
www.jaakkopietilainen.com
In the work What goes up and never comes down, tears flow endlessly only to flow over and over again. Tears flow from the eyes into water of the well and from the well back into the eyes as tears. The work reflects on the relationship between repetition and uniqueness. Repetition makes uniqueness understandable and uniqueness makes repetition meaningful.
Tears are part of human water metabolism, but their importance exceeds other body fluids. Tears of sadness, joy or disappointment are socially and affectively unique every time, although, of course, they always come again.
Their role in metabolism also serves as a metaphor for art: in the metabolism of the universe, art is a tear.
The title of the work is a riddle whose answer is a person's age. The experience of life escapes its inexorable circular course, where everything that goes up must come down, and where the human is born from the earth only to return there again.
About the artist
Jaakko Pietiläinen’s work includes videos, sculptures, installations, performances and scenographies in which he studies porous matters such as time, memory, power and the body. Pietiläinen’s works are often site and/or situation specific, operating in an interplay of the factual (or the real) and fictional narratives. A recurring interest in his work is capitalist technology and its subliminal effects on language, knowledge and perception. Pietiläinen is based in Helsinki, Finland. He has graduated from The Academy of Fine Arts, Helsinki. He also holds two BA degrees from Aalto University Finland.
Instagram @jaaakko
www.jaakkopietilainen.com
Elina Vainio
Amass
Värjätystä mehiläisvahasta tehty teos on muotoutunut sulaan vahaan kastamalla kerros kerrokselta. Amass on englantia ja tarkoittaa kasautumista ja kerääntymistä, sisältäen myös sanan a mass, massa. Hitaan syntyprosessin aikana, seuratessa vahatipan suuntaa ennen jähmettymistä, olen miettinyt maan painovoimaa jonkinlaisena kanssatekijän, sen kosmista ulottuvuutta niin arkisten tilanteiden kuin planeettojen ja tähtien massojen vuorovaikutuksissa.
Taiteilijasta
Elina Vainion taiteellinen työskentely suuntautuu modernin länsimaisen ihmiskeskeisen maailmankuvan katvealueisiin. Hänen teoksensa tuovat usein esille tiedon ja kielen riittämättömyyden maailman ymmärtämisessä, elämän haurauden ja ihmisen ja luonnon yhteyden. Vainio on valmistunut Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta ja Chelsea College of Artista. Hänen työskentelyään tukee Taiteen edistämiskeskus.
Instagram @e_vain_
www.elinavainio.com
The work made of dyed beeswax is shaped by dipping layer by layer into melted wax. Amass in English means to pile up and accumulate, also including the word a mass. During the slow process of making, observing the direction of the wax drop before its solidification, I have been thinking about the earth's gravity as a kind of co-operator, its cosmic dimension in the interactions of everyday situations as well as the masses of planets and stars.
About the artist
Elina Vainio’s artistic work functions in the shadow zones of the modern, Western, human-centred worldview. Her pieces often bring to the fore the inadequacy of knowledge and language in understanding the world, the fragility of life, and the connection between humans and nature. Vainio has graduated from the Uniarts Helsinki’s Academy of Fine Arts and the Chelsea College of Art. Her work is supported by the Arts Promotion Centre Finland.
Instagram @e_vain_
www.elinavainio.com
Kuraattori 🌤️ Curator
🍀
Kuraattori 🌤️ Curator 🍀
Solar Noon -näyttelyn on kuratoinut on nykyesityksen ja -taiteen kuraattori Riikka Thitz. Hän on kiinnostunut esittävien taiteiden ja kuvataiteen julkisen esittämisen tavoista ja niiden risteämistä, ja hänen projektinsa voivat olla näyttelyitä, esityksiä tai paikkasidonnaisia teoksia. Riikan työskentelyä inspiroivat dramaturgiset työkalut ja erityisesti maisemadramaturgian käsite.
Riikka on valmistunut Praxis – taiteen ja esittämiskäytäntöjen maisteriohjelmasta (Kuvataideakatemia, 2021) sekä Euroculture-maisteriohjelmasta (Georg-August-Universität Göttingen ja Rijksuniversiteit Groningen, 2008). Hän on taideyhdistys i dolcin perustajajäsen yhdessä cembalisti Marianna Henrikssonin ja koreografi Anna Mustosen kanssa.
www.riikkathitz.com
Solar Noon is curated by Riikka Thitz, a Helsinki-based curator of contemporary performance and visual art. Her curatorial projects explore forms of public presentation of visual and performing arts as well as their overlaps, ranging from exhibitions and performances to site-responsive projects. Riikka’s practice is informed by dramaturgical tools and especially by the concept of landscape dramaturgy.
Riikka holds an MFA in Exhibition Studies from the Academy of Fine Arts in Helsinki as well as an MA in Euroculture from Rijksuniversiteit Groningen and Georg-August-Universität Göttingen. Together with harpsichordist Marianna Henriksson and choreographer Anna Mustonen, she is a founding member of arts association i dolci.
www.riikkathitz.com
i dolci 💛 Taattisen tila 💛 TUO TUO
💛
i dolci 💛 Taattisen tila 💛 TUO TUO 💛
i dolci on cembalisti Marianna Henrikssonin, koreografi Anna Mustosen ja kuraattori Riikka Thitzin vuonna 2020 perustama yhdistys, jonka tarkoituksena on kehittää ja tukea toimintaa tanssin, musiikin ja kuvataiteen välillä.
i dolcin projektit voivat olla näyttämöteoksia, konsertteja, näyttelyitä, luentoja tai työpajoja, joita järjestämme ja tuotamme yhteistyössä eri taiteen alan toimijoiden kanssa. Toimintamme sijoittuu tanssin, musiikin ja kuvataiteen väleihin, niiden ennalta-arvaamattomia yhteen kietoutumisia ja toisistaan vaikuttumisia uteliaasti ja kriittisesti tarkastellen.
i dolcin toiminta perustuu kysymiseen ja kuuntelemiseen. Työskentelymme on määrätietoista taiteen esittämisen tapojen, konventioiden, hierarkioiden ja työtapojen uudelleen ajattelua.
www.idolci.space
Taattisten tila on majoituskohde, jossa yhdistyy maatalon vieraanvaraisuus ja huoleton ilmapiiri upeaan saaristoluontoon. Tilan värikäs historia alkaa jo 1500-luvulta ja nykyään tilalla toimii B&B sekä taiteilijaresidenssi.
www.taattistentila.fi
TUO TUO on Joutsassa vuonna 2020 perustettu taiteilijavetoinen projektitila ja residenssi. Sen toiminta perustuu kokeilulle ja ekologisen ajattelun ja taideiden ympärillä toimiville, tulevaisuuteen suuntautuville yhteisöllisyyden muodoille.
www.tuotuoarts.com
i dolci creates and supports collaboration between dance, music and visual arts. The Helsinki-based association was founded in 2020 by harpsichordist Marianna Henriksson, choreographer Anna Mustonen and curator Riikka Thitz. In our projects we work together in varying formations.
Our projects include stage works, concerts, exhibitions, presentations and workshops that we organise and co-produce in collaboration with different art organisations. The unpredictable affections and intertwinings taking place when different art forms resonate with each other are essential to our work. i dolci is interested in what happens in between: in the vibrations and relations that happen in various encounters.
i dolci works through questioning and listening. We aim to rethink ways and conventions of working together as two artists and a curator as well as with different forms of art.
www.idolci.space
Taattisten tila combines hospitality and carefree atmosphere of a country house with the wonderful nature of the archipelago. The farm's colourful history dates back to the 16th century. Today the farm operates as a B&B and an artist residency.
www.taattisentila.fi
TUO TUO is an artist-led project space and residency devoted to experimentation and future-oriented forms of community around ecological thinking & the arts. (Est. 2020. Joutsa, Finland)
www.tuotuoarts.com