Rantamaisema

Kesäinen rantamaisema, etualalla vesi, rantaviivan tuntumassa muutama lehmä vedessä.

Näin kuvaillaan kuvataiteilija Elias Muukan (1853–1938) maalauksen Rantamaisema (1901) sisältöä suomalaisten arkistojen, kirjastojen ja museoiden tiedonhakupalvelu Finnassa, jossa selaan Lappeenrannan taidemuseon kokoelmia tätä näyttelyä suunnitellessani. Kuvauksessa kiinnittää huomioni se, että tarkastelun kohteeksi nousevat vesirajassa laiduntavat lehmät eivätkä esimerkiksi järvellä liikkuva soutaja, suuret siirtolohkareet tai maalarin tuotannolle tyypilliset ilmeikkäät pilvet. 

Maisema-arkkitehti ja Aalto-yliopiston väitöskirjatutkija Eveliina Kunnaton kirjoittaa, miten maisema on eri toimien, lajien ja kehityskulkujen kerrostumia ja kietoumia. Niin sanotun biologisen kulttuuriperinnön käsitteen kautta voidaan pyrkiä ymmärtämään, miten tietty maisema on muodostunut ja millaisia muutoksia ja vuorovaikutussuhteita se tekee näkyväksi. Luen Kunnattoman tekstiä, katson Rantamaisemaa, ajattelen lehmän lämmintä, rauhallista ja karheakielistä olemusta.

***

Elias Muukka oli lemiläissyntyinen maisemamaalari, joka opiskeli 1870- ja 1880-lukujen vaihteessa Düsseldorfissa ja Pariisissa. Suomeen palattuaan Muukka työskenteli opettajana, joten hän ehti harjoittamaan omaa taiteellista työtään lähinnä loma-aikoina. Hänen tuotannossaan on lukuisia kesäisiä kuvauksia Lemin Lahnajärveltä, joten lähden liikkeelle olettamuksesta, että myös Rantamaisema-teos on maalattu samaisen järven rannalla. 

Viime vuosisadan alun Etelä-Karjalan elinkeinorakenne kannusti maatiloja keskittymään karjanhoitoon. Seudun vienti koostui paljolti voista, jolla oli kysyntää läheisessä Pietarissa. Maalauksessa esiintyvä lehmä on ratkaiseva osa sen kuvaamaa idyllistä maaseutumaisemaa, jossa esimerkiksi alueen samalla aikakaudella voimakkaasti kasvaneen sahateollisuuden aiheuttamat päästöt ja väestörakenteen muutokset eivät näy.

Lehmän, ihmisen ja maiseman suhde on kehittynyt ihmisten elinkeinojen, elintapojen sekä muiden lajien ja luonnon prosessien keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Nykyisen Suomen alueella nautaeläimiä on ollut jo tuhansia vuosia sitten ja ne sopeutuivat ajan myötä alueen niukkaan ravintoon, viileään ilmastoon ja talvikauden pimeyteen. Ihmisen ja naudan suhde vahvistui, kun maitoa, lihaa ja lannoitetta tuottava eläin tarjosi turvaa maantieteellisissä ääriolosuhteissa ja poliittisesti epävakaina aikoina. 

Esihistoriallisten nautojen geeniperimä jatkuu suomenkarjassa, jota alettiin jalostaa yhdenmukaiseksi 1900-luvun vaihteessa. Mietin, että Rantamaiseman lehmät voisivat olla punaruskeaa itäsuomenkarjaa. Se on pienikokoinen ja ketterä laji, joka pystyy liikkumaan tiheässä maastossa, jollaiselta Rantamaiseman puusto ja muu kasvusto vaikuttaa. Suomenkarja on siis maalauksen kaltaiseen ympäristöön hyvin sopeutunut laji, joka toisaalta laiduntaessaan myös muokkaa merkittävästi maisemaa.

Eveliina Kunnattoman mukaan merkittävä osa biologista kulttuuriperintöä ovat niin sanotut tarjoumat, jotka muodostuvat suorasti tai epäsuorasti ihmisen sekä muiden lajien toiminnan seurauksena. Biologisen kulttuuriperinnön kontekstissa tarjoumat tarkoittavat kaikkia mahdollisia resursseja, elinympäristöjä tai ravintoa, joita kulttuuristen toimien myötä muokkautunut maisema voi tarjota muille lajeille. 

Biologisen kulttuuriperinnön näkökulmasta tarkasteltuna Rantamaisema ja siinä laiduntavat lehmät kuvastavat näitä moninaisia tarjoumia, jotka ovat ajan saatossa kerrostaneet ja muodostaneet maisemaa. Karjan laidunnukselle on osoitettu soveltuvat alueet rantamaisemasta, ja laiduntaessaan kuvan lehmät ylläpitävät tietynlaisia matalan kasvuston biotooppeja, kuten ketoja, niittyjä ja hakamaita. Lopulta laiduntavan lehmän ympärille on muodostunut kokonainen tarjoumien verkosto, jossa lukuisat kasvilajit, hyönteiset ja sienet menestyvät ja löytävät itselleen ravintoa. Näiden monimuotoisten ja lukuisten toimijoiden yhteiseloa tukevien perinnebiotooppien muodostuminen on hyvin hidasta - se vie jopa satoja tai tuhansia vuosia. 

Suomenkarjan määrä romahti toisen maailmansodan jälkeen maatalouskäytäntöjen ja eläinten ruokinnan muutosprosessin myötä. Ulkomailta tuodut lypsykarjarodut kuten korkeatuottoinen valkoruskea ayshire ja sittemmin mustavalkoinen holstein korvasivat paikalliset suomenkarjarodut. Tuotannon tehostamisen myötä naudat ja muut kotieläimet siirrettiin pois luonnonniityiltä ihmisten ylläpitämille pelloille - joiden kasvusto on yksipuolisempaa, mutta joilla karjaa pystyttiin ruokkimaan paremmin ja tehokkaammin - ja nykyisin yleistyneisiin, ulko- ja sisätilaa keinotekoisesti yhdistäviin pihattonavetoihin. 

Laiduntamisen loppumisen myötä nautojen luonnonmukaiseen ja luontaiseen elintapaan kietoutuneet eläin- ja kasvilajit muuttuvat uhanalaisiksi perinnebiotooppien kasvaessa umpeen ilman luonnollisia harventajia ja kasvuston madaltajia. Huomattavaa onkin, miten nopeasti umpeen kasvaminen tapahtuu suhteessa perinnemaiseman muodostumiseen. Perinnebiotooppien lajisto voi muuttua merkittävästi jo kymmenen vuoden aikana laidunnuksen päättymisestä.

Luen Ylioppilaslehden artikkelia Kebab herättää miehisiä tunteita, jossa haastatellaan Helsingin yliopiston agroekologian professori Juha Heleniusta. Hän tarkastelee maataloustuotantoa kokonaiskestävyyden ja lajien ekologisten roolien näkökulmasta ja toteaa, että vaikka nauta aiheuttaa tuotantoeläimistä suurimmat hiilidioksidipäästöt, ovat esimerkiksi turvepeltojen päästöt siihen verrattuna yli nelinkertaiset. Itse eläimen ja koko ekosysteemin kannalta olisi Heleniuksen mielestä parempi, että lehmä voisi palata lajinmukaiseen tehtäväänsä ulkona laiduntavaksi ruohon syöjäksi. Tämä vaatisi tilakokojen ja maataloustuotannon uudelleenskaalausta pienempiin ja kestävämpiin, luomutuotantoa muistuttaviin toimintatapoihin. 

***

Maalaustaiteen professori Sigrid Sandströmin mukaan maisema paikkana ja maisemamaalaus genrenä tekevät näkyväksi sekä tietyn hetken että ajan kulumisen. Rantamaisema tekee näkyväksi Lahnajärven ympäristön ihmisen, elollisten ja kasviston monimutkaisia ja herkkiä vuorovaikutusverkostoja. Ne ovat kokonaisuuksia, jonka tasapainoon yhteiskunnalliset ja taloudelliset kehityskulut vaikuttavat arvaamattomillakin tavoilla. 

En tiedä, miltä maalauksen 125 vuotta sitten tallentama maisema näyttää tänä päivänä. Voin mielikuvitella, että rannan puusto on joko raivattu yhden lajin kasvatukselle omistetuksi pelloksi tai kasvanut umpeen leppien ja matalien puskien muodostamaksi läpikulkemattomaksi pöheiköksi. Ehkä paikalla laiduntaa edelleen paikoin säilynyttä suomenkarjaa, tai ehkä ensi kesäksi rannalle suunnitellaan vuokrattavaksi vesipuhveleita kaislikkoa harventamaan. 

Katson vielä kerran maalauksen lehmiä ja rapsuttelen niitä mielessäni. Kostea kieli lipaisee kättäni.

Teksti: Riikka Thitz

Tekstin kommentointi: Eveliina Kunnaton

Tekstiä on inspiroinut Susan M. Merriamin essee Jacob Ruisdael’s View of Haarlem with Bleaching Grounds and its Afterlife (2023).

LÄHTEET

Bläuer, Auli 2015. Voita, villaa ja vetoeläimiä. Karjan ja karjanhoidon varhainen historia Suomessa. Karhunhammas 17. Turku: Arkeologia, Turun yliopisto.

Hannonen, Sampsa 2025. Kebab herättää miehisiä tunteita. Ylioppilaslehti 2/2025. https://ylioppilaslehti.fi/2025/04/kebab-herattaa-miehisia-tunteita/ Haettu 15.12.2025

Iivanainen, Pirjo 2008. Asutuksen rakenne keskiajalta nykypäivään. Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2. Etelä-Karjalan liiton julkaisuja. https://liitto.ekarjala.fi/wp-content/uploads/sites/2/julkaisut/2008/maisema_ja_kulttuurialueselvitys_2/Osa-2_Asutuksen-rakenne-Etela-Karjalassa.pdf Haettu 10.1.2026

Kunnaton, Eveliina 2025. Kolumni: Maisema on biokulttuurinen kokonaisuus. Arkkitehtiuutiset 2/2025. www.safa.fi/arkkitehtiuutiset/kolumni-maisema-on-biokulttuurinen-kokonaisuus/ Haettu 10.1.2026. 

Muukka, Elias 1901. Rantamaisema [Maalaus]. Lappeenrannan taidemuseon ja Viipurin taiteenystävät r.y. kokoelma. https://finna.fi/Record/lappeenrannanmuseot.7C88A21C-2854-4315-B571-FD5C57164462 Haettu 10.1.2026.

Muukka, Elias, Koskimies-Envall, Marianne, Räty, Leena, Etelä-Karjalan taidemuseo & Pohjanmaan museo 2010. Kesäpäiviä: Elias Muukka suomalaisen maiseman tulkkina. Lappeenranta, Vaasa: Etelä-Karjalan taidemuseo; Pohjanmaan museo.

Oldén, Anna, Raatikainen, Kaisa, Tervonen, Kaisa, Halme, Panu 2016. Grazing and soil pH are biodiversity drivers of vascular plants and bryophytes in boreal wood-pastures. Agriculture, Ecosystems & Environment, 222, 171-184. https://doi.org/10.1016/j.agee.2016.02.018 

Prokkola, Ella, Kunnaton, Eveliina, & Lähde, Elisa 2024. Notations. Saari Residence Landscape Workbook. Aalto-yliopisto: Aalto University publication series ART + DESIGN + ARCHITECTURE; Vol. 2024, No. 5. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-64-2039-4

Sandström, Sigrid 2023. Introduction. Teoksessa Landscape Revisited: Ten Conjunctions of Art and Landscape. Toim. Sandström, Sigrid, et al. Helsinki: Academy of Fine Arts, University of the Arts, 9-17.